6. tunti

Pahe, Pomo ja Bra olivat laitumella rapsuttelemassa toisiaan ja Pahe tuli ensimmäisenä moikkaamaan minua ja toiset tulivat jäljestäpäin. Varmasti vielä karvanlähtöaika kutittaa hevosia. Niinpä he rapsuttelevat toisiaan taikka sitten kiehnäävät laidunalueella oleviin puihin. Wikipediasta viime viikolla taisin lukea, että hevoset hoitavat sillä tavalla toisiaan. Jotenkin se taitaa olla hevosille sosiaalista tapahtumaa ja että sillä tavalla ollaan toisia lauman jäseniä kohtaan ystävällisiä. Minusta se oli hellyttävää katseltavaa, kun olin tulossa Paloniemen ratsutallille. En tiedä, että onko tuo hevostenkin tapa kirputtamista, niinkun koirilla on se sellainen jännä tapa kirputtaa toisiaan tai ihmistä osoittaakseen vain ystävällisyyttä. Minusta jotenkin tuota hellyytta korosti sekin, että tänään paistoi syksyinen aurinko melkeinpä täydeltä taivaalta.

Terapeuttini kanssa puhuin ihmisten ja eläinten miellyttämisestä. Tavallaan on asioita, jotka on vain tehtävä ihmisen tai eläimen hyvinvoinnin kannalta tykkäsi niistä tai ei. Koskaan eläimen ei saisi antaa tehdä, mitä huvittaa, koska silloin eläin saattaa tulla pahantuuliseksi siitä. Tai en tiedä. Minulla on jonkin asteinen pelko siitä, että eläin puraiseee tai alkaa vikuroimaan, ellen miellytä eläintä eläimen omien mieltymyksien mukaan. Niinpä minä kaiken aikaa kyselin Paheelta, mistä tämä tykkäisi. Olisiko pehmeä tai kova harja parempi vaihtoehto ja ajattelin, että Pahe olisi tullut vihaiseksi minulle, jos en kyselisi asioista, mistä Pahe tykkää. Minulle on jotenkin opetettu, että eläimille ja ihmisille pitää olla hyvä. Toisaalta, jos omia aitoja tunteitaan patoaa jonnekin taka-alalle, niin se ei ole hyvä. Minun pitäisi ehkä sanoittaa tuntemukseni. Minulle vain on olemassa hyvä ja paha asia. Jos joku esimerkiksi tuuppaisee minua kärryillä takapuoleen kaupassa, niin saatan oikeasti nostaa nyrkin pystyyn ja se voi olla lähelläkin, että tempaisen toista ihmistä. Paras vaihtoehto on se, että sanoittaa tunteensa. Itseasiassa tuo lyömisasia ei oikeasti ole naurun asia, vaan se on vakava ongelma. Kuitenkin jollakin tasolla minulla ei ole sellaisia tuntemuksia nyt. Se tulee ainoastaan silloin, kun minulla on stressi.

Pahe kuuli kutsuni, kun mentiin terapeuttini kanssa hakemaan häntä laitumelta. Pahe taitaa tuntea minut jo aika hyvin. Minusta se on mukava asia sekin, että olen omalla tavallani kiintynyt kyseiseen hevoseen. Terapeuttini jäi vähän loitommaksi, kun menin hakemaan Pahetta. Sain itse tehdä asioita siellä laitumella. Hevonen kulkee perässäni ja minä menen edellä. Joskin minun piti tarkkaan seurata sitä, ettei Pahe mennyt heinäpöheikköön hakemaan itselleen syötävää. Kuitenkin kerran pääsi vahinko käymään, kun minulla ei ollut silmä kovana.

Puuhastelut Paheen kanssa meni sulassa sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Putsasin kaviot ja harjasin Pahetta kolmella eri harjalla. Harjan kampasin piikkisukalla ja muut alueet sitten harjasin kumisukalla ja pehmeällä harjalla. Ajattein vain, että jos Pahe ei pidä piikkisukasta. Puhelin Paheelle kaiken aikaa, mitä olen seuraavaksi tekemässä. Aluksi tietenkin silittelin ja rapsuttelin Pahetta. Mäkäräisiä ei enää oikeastaan ole. Pahe ja muut hevoset ovat ehkä saattaneet pakkasyön myötä päästä kiusanhengistä eroon. Sain laittaa ratsastusvarusteet ja suitset Paheelle. Sain laittaa ne aika hyvin, kun Pahe antoi ne yhteistyössä laittaa ylleen.

Minua jännitti ehkä tavanomaista enemmän Paheen selkään meneminen. En tiedä miksi. Jollakin tasolla sitä ehkä katoaa tietynlainen suhteellisuuden taju asioiden suhteen. Pahe kuitenkin oli rauhallinen kaveri ja taisi ymmärtääkin minua aika hyvin. Minusta se oli mukavaa. Se näkyi Paheen askelluksessakin, että jännitin. Se oli niin varovaista ja hiljaista, kun Pahe ajatteli, että kova vauhti saattaisi minua pelottaa hiukan.

Tällä kertaa olimme erityisellä kentällä harjoittelemassa kehonhallintajuttuja ja hevosenhallintajuttuja. Harjoittelin ohjasten käyttöä. Se oli oikeastaan aika jännää. Sinne kentälle mentiin vähän kuraista tietä pitkin ja ajattelin, että Pahe uppoaa sinne tiehen minun painoni johdosta. Oli kyllä mukavaa, kun aurinko paistoi. Siinä mieli lepäsi, kun sai katsoa auringonpaistetta niin korkealta. Minulla on vielä hiukan hankaluuksia hallita omaa kehoani. Saatan kääntää kehoani aivan toisaalle, minne pitäisi hevosta kääntää. Hevonen menee siitä tavallaan solmuun, kun ei tiedä silloin, mihin suuntaan tulisi kääntyä. Tuossa kohdassa minulla riittää vielä harjoiteltavaa. Jossakin välissä kuitenkin pystyin hiukan edes rentoutumaan hevosen selässä. Siellä on tukeva ja miellyttävä istua silloin, kun pystyy olemaan rento. Mutta kaiken kaikkiaan minulla oli taas hyvin mukavaa olla ratsastusterapiassa. :)