Olen tyytyväinen, kun sain kuulla saaneeni viisi kertaa ratsastusterapiaa lisää, joten jäljellä minulla on ratsastusterapiaa vielä kuusi kertaa ja saan siitä ylellisyydestä nauttia täysin siemauksin. Olen onnistunutkin aika hyvin ratsastusterapiassa tekemään sellaisia asioita, joita nyt siellä yleisesti tehdään: kehonhallintajuttuja ratsastuksen lisäksi. Halasin terapeuttiani, koska olin niin tohkeissani asiasta. Keskustelimme terapeuttini kanssa tunteistani, mitä olen kokenut menneellä viikolla. Kerroin, että olin illalla itkuinen, koska olin yliväsynyt "sossimisesta" kolmessa paikassa nenttien kanssa. Myöskin keskustelin siitä, kuinka puutuin lapsen hypelöintiin kaupassa. Minulla vain oli mennä hermot siihen, kun hän ropeloi ja hypelöi kaupassa olevia tavaroita. Kuitenkin sillä kerralla osasin sanoittaa tunteeni ja ihmettelinkin, miksi ei lapsen isä siihen hommaan puuttunut aluksi. Kävin näitä asioita samalla kerralla läpi, kun menin hakemaan Pahetta laitumelta.
Pahe tiesi, kuka on tulossa. Hän tuli minua kohti ja hamusi makupalaa. Pomo kuitenkin oli tulossa Paheen "reviirille" ja Pahe ei tainnut pitää ajatuksesta. Niinpä hän lähti ajamaan Pomoa takaa laukalla. Sain kuitenkin Paheen riimuun ja annoin leivän palasen. Tallilla Pahe oli hiukan levoton ja ajattelin, että se saattoi johtua siitä takaa-ajotilanteesta. Hevoset kuitenkin leppyvät aika nopeasti. Sain hyvin tehtyä asiat Paheen kanssa. Kaviotkin puhdistin ilman erityisempiä kommerverkkejä. Vielä hevosille ei oltu laitettu hokkeja, vaikka on pakkanen ollut. Ehkä ensi kerralla niillä taitaa olla kavioissaan sellaiset kenkiin kiinnitettynä. Tallissa oli hyvä ja rauhoittava tuoksu. Nautin siitä. Silitin Pahetta ja hänellä on kiiltävä ja paksu talvikarva. Enää ei vaihdu karva ennenkuin vasta seuraavan kerran keväällä. Kuolaimet piti lämmittää veden alla, koska ne olivat viileät. Ne pitääkin lämmittää, jos ne ovat olleet kylmässä, koska hevosen suussa sellainen kylmä metalli voi tuntua todella epämieluisalta. Joskus tuota asiaa opiskelinkin Wikipediasta, kun luin hevosista. Kun Paheelle laitettiin terapiasatulaa päälle, nin hän ei oikein pitänyt toimenpiteestä. Sain aivan rahtuisen hevosenpureman itseeni. Ei Pahe ilkeyttään. Eikä varmasti temperamentilleen voi mitään.
Menimme rantalenkille Paheen kanssa. Lohjanjärvi oli utuinen pinnastaan. Varmaan taitaa tulla kohta puoliin ensimmäiset riitteet pintaan. Taitaa alkaa myös avantouimareiden juhlakausi. Loka-marraskuun taitteinen ilma suorastaan huokui lävitse tuolla lenkillä. Metsäkin oli huurteen peitossa. Tippuneet lehdet näyttivät siltä, kuin ne olisi pinnoitettu sokerihuurteella. Jääkiteet kimaltelivat.
Minulla oli hiukan hankaluuksia ohjastaa Pahetta lenkin aikana, kun Pahe oli menossa kohti järveä aina, kun yritin pysäyttää häntä. Kukaan ei ole onneksi seppä syntyessään ja harjoittelemalla sitä oppii paljon. Tein käsien ja polvien nostoa liikkeessä. Muitakin kehonhallinta-asioita tein liikkeessä. Olen oppinut niistäkin asioista paljon. Tunnen oman kehoni hyvin ja pysyn hevosen liikkeessä mukana. Minulla oli hiukan jännittynyt olo, kun tuli uusia tilanteita eteen ja myöskin uusia asioita. Ajattelin, että jotkut asiat olisi ollut vielä siitä takaa-ajotilanteesta, mutta ei hevonen enää sellaisia muista, kun se tulee laitumelle takaisin. Jokkain tasolla hallitsen kyllä itseni, mutta minun pitäisi rahtusen verran oppia hallitsemaan hevosta, ettei mentäisi ihan päistikkaan. Kuitenkaan mitään sellaista ei käynyt. Minulle jäi lenkistä kuitenkin todella hyvä fiilis. Ensi kerralla varmasti opin lisää asioita. Ratsastus on vaikea laji, mutta pikku hiljaa siihen pääsee sisälle. Pahe tunsi lenkin jälkeen laumatoverinsa ja toisetkin hevoset tunsivat Paheen tulevan. Taitavat tulla toistensa kanssa toimeen hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti