Sairaala-aikana tein tuttavuutta Suomenhevonen Paheeseen, joka on 18-vuotias vanhaherra, mutta hyvässä kunnossa sekä erittäin lihaksikas hevonen. Onhan Suomenhevoset aikanansa jalostettukin työhevosiksi tai jotain sen kaltaista. Pahe on todella kiltti hevonen ja on kohdannut monenlaisia ihmisiä elämänsä varrella, kun on tehnyt töitä muun muassa Paloniemen sairaalassa. Pahe on muuten alkuperäinen hevonen Paloniemen ratsutallilla. Pahe tykkää kyllä leivästä, porkkanoista ja omenoista. Heinäkin taitaa olla siellä laitumella ollessaan Paheen erikoisherkkua. Sen opin, että hevonen piehtaroi pitääkseen lihaksensa kunnossa.
Sain puuhastella hevosen kanssa erilaisia asioita. Harjasin Pahetta kumisukalla ja siitä hän tuntui nauttineensa, koska hänellä oli menossa karvanlähtöaika, kun talveksi pitää tehdä uutta karvaa. Paheen piti saada olla utelias ja jokseenkin matkalla laitumelta tallille myöskin tietynlainen heinärohmu, niin hänelle piti olla ikäänkuin pomo, ettei hän tunkenut päätänsä heinikkoon tai lepikkoon hamutessaan puiden lehtiä. Puhelin Paheelle omia salaisuuksiani ja toki terapeuttikin oli vierellä katsomassa, mitä puuhaan hevosen kanssa. Sain myös kammata hevosen harjan ja otsatukan. Irtokarvat sitten harjasin pois kutiamasta Paheen iholta pehmeällä harjalla. Hevosen tuoksu on mielestäni hyvä. Minulle tulee rauhoittava olo, kun saan haistaa hevosta läheltä ja myöskin tuntea hevosen lämmön. Pahe on myös omalla tavalla sympaattinen ja empaattinenkin hevonen. Pahe tykkäsi siitä, kun rapsutin kaviokoukulla kaviot puhtaaksi, että oli mukavampi käveleskellä.
Tallin piha-alueella sain terapeutti vierellä taluttaa hevosta pienen matkan, että opin samalla hallitsemaan hevosta ja itseäni. Minulle annettiin ohjeeksi se, että hevosen tulee kunnioittaa ihmistä. Hevonenhan on laumaeläin. Hevonen kyllä ymmärtää monenlaisia käskyjä ja erilaisia ääniä. Jos haluaa, että hevonen liikkuu, niin on hyvä maiskauttaa suutaan ja lähteä itse liikkeelle. Hevonen tulee perässä.
Sain laittaa Paheelle suitset ja terapeutti auttoi minua laittamaan Paheen selkään terapiahuovan ja sellaisen erityisen kahvan, josta pidetään sitten kiinni. Kahva laitetaan erityisellä remmillä kiinni hevoseen, joka myöskin pitää terapiahuovan paikallaan. Sitten pääsinkin ratsastamaan Paheen kanssa.
Teimme erilaisia rentoutumisharjoituksia Paheen selässä. Pidin molemmat kädet irti kahvasta ja venyttelin itseäni. Rentoutumisharjoituksilla ja erilaisilla tasapainoharjoituksilla hevosen selässä harjoitetaan oman kehon hallintaa. Minulla on hiukan vaikeuksia hallita omaa kehoani ja jännitän oikealla puolella kehostani aika paljon. Kuitenkin tällä kerralla pystyin rentoutumaan hevosen selässä ja tuntea hevosen liikehdintä samalla, kuin oma kehoni liikkuu hevosen kehon "tahdissa".
Sain nauttia tuosta ylellisyydestä jonkun aikaa, kunnes sitten minulle kävi haveri. Tipahdin Paheen selästä ja nyt on alaselkä ja jalat hiukan kipeinä. Paheen selästä tippuminen ei ollut kenenkään vika, vaan varusteiden. Kahvan vyö napsahti poikki ja Pahe tietenkin reagoi siihen ja Pahe alkoi pakittamaan ja minä liu'uin Paheen selästä puolentoista metrin korkeudelta hiekkatielle. Kaaduin kyljelleni ja minulla on ollut tässä vähän hankala kävellä. Aluksi pelkäsin koko asiaa, etten uskaltaisi nousta enää hevosen selkään, mutta kuitenkin sen teen ensi viikolla. Sairaalan tiellä tuli roska-auto vastaan ja Pahe olisi normaalisti pysähtynyt vain kuullessaan roska-auton jarrutusäänet. Niinpä terapiatuntini sitten oli sillä erää ohitse. Kuitenkin tallilla rapsuttelin Pahetta ja annoin makupaloja. Pahe kuitenkin luottaa minuun ja minä Paheeseen. Menin tapahtuman jälkeen sitten terveyskeskuksen päivystykseen. Sain terveyskeskuksessa kipupiikin ja vahvoja särkylääkkeitä. Lääkäri epäilee, että minulla olisi häntäluussa murtuma.
Jonain kertana ajattelin pyytää terapeuttiani ottamaan valokuvia minusta ja Paheesta ja laitan sitten niitä tänne Bloggeriin kaiken kansan ihmieteltäväksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti