5. tunti

Aluksi käsittelin terapeuttini kanssa minun impulsiivisuutta. Saatan tehdä joskus äkkinäisiä päätöksiä, jotka sitten myöhemmin saattavat kaduttaa minua. Jollakin tapaa inhoan sitä syyllisyyden tunnetta, joka impulsiivisuudesta tulee. Joskus saatan kirjoittaa netissä jotain, joka saattaakin loukata toista. Osallaan Aspergeriini saattaa liittyä tuollainen, että en osaa hallita impulssejani. Jonkin verran puhuin myös saamistani zombiekohtauksista, jotka tulevat silloin, kun olen erityisen väsynyt. Tasapainoaisti saattaa mennä hetkellisesti, tunnen, että sieluni on irrallaan minun ruumiistani ja niin edelleen. Jollakin tasolla tuo saattaisi olla jonkinasteista dissosiatiivisuuttakin. Kerroin joistakin vihantunteista, jotka tulevat, kun ihmiset jäävät vaikkapa kaupassa keskelle tietä ja rupattelemaan. Sellaisesta tilanteesta ei auta, kuin lähteä vain pois.

Kerroin terapeutilleni, että olen ottanut hevosista aika paljon selvää internetistä. Minusta on mielenkiintoista lukea asioita, jotka esimerkiksi kuuluvat hevosen luonteenpiiriin taikka minkälaisia välineitä ratsastaessa käytetään. Minusta oli mukava keskustella hevosista ja ratsastamisesta. Olin ottanut selvää myöskin, että kuolaimet on hyvä lämmittää, jos ne ovat kylmiä. Hevosen suu on herkkä ja kylmät kuolaimet saattavat tuntua hevosesta epämiellyttäviltä. Tiedän, että hevoset saattavat toisinaan tykätä syödä puiden kuorta ja lehtiä. Opin hevosista senkin, että hevoset haistavat herkästi erilaisia hajuja ja tuntevat ihmisenkin sydämen lyönnit. Tällöin hevonen osaa huomata ihmisen jännittyneisyyden. Hevoset loppujenlopuksi ovat oikeastaan aika herkkiä yksilöitä.

Minulla oli hyvä fiilis, kun tulin Paloniemeen ratsastusterapiaan. Aurinko paistoi ja oli kuulakas syysaamu. Bra ja Pomo oli loimissaan, ehkä myös siksi, että he pitävät piehtaroinnista aika paljon. Oli jo sen verran kylmä, mutta Paheella ei ollut loimea yllään. Pahe on luultavasti tottunut vähän viileämpään ilmaan. Puiden lehtiä oli tullut alas ja ne ovat värikkäitä tähän aikaan vuodesta. Saattaa olla, että öinen pakkanen niitä lehtiä oli hiukan puraissut. Tallilla oli omanlainen tuoksunsa, mutta se oli hyvä mielestäni. Se on hevosen tuoksun lisäksi sellainen, joka rauhoittaa minua ja minulle tulee rento olo. Joskin jonkin verran vielä tietyt asiat minua jännittävät.

Pahe oli rantautunut syömään tavallista kauemmaksi laitumelle, josta menimme terapeuttini kanssa häntä hakemaan. Siellä oli ilmeisesti hyvät heinäapajat. Pomo ja Bra huomasivat ensimmäisenä, kuka oli tulossa hevosterapiaan. Pahe piti tuoreesta heinästä. Kuitenkin kutsuttuani Pahetta, sain hänet tulemaan minua kohti. Laitoin riimun ja annoin leipäpalasen. Pahe puski minua jonkin verran, mutta ystävällisyyttään. :) Minusta oli mahtava tunne, kun sain Paheen tulemaan hyvin perässäni. Jonkin verran hän tykkäsi mennä heinäpöheikköön tai puiden lehtiä kurottelemaan, mutta sain hallittua hevostani aika hyvin. Olen siihen suoritukseen tyytyväinen. Pihalla pidettiin talutusharjoitus, jossa minun piti omalla kehollani saaada hevonen liikkeelle ja pysähdyksiin. Se oli minun mielestäni mielenkiintoista.

Tallissa silittelin Pahetta. Hänelle on kasvanut paksu talviturkki. Se oli silkkinen ja pehmeä käsissäni. Juttelin Paheelle samalla, kun rapsuttelin ja silittelin häntä ja taisin myös halailla, koska se tuoksu oli hyvä ja luonnollinen. Korvien taakse ja kaulalle taisi olla mukavaa saada rapsutuksia ja päähän tietenkin. Joistakin paikoista vielä irtosi kesäkarvaa, niin se taisi vielä kutittaa. En tiedä, onko tähän aikaan enää juurikaan niitä hyttysiä ja mäkäräisiä. Luulisi, että olisivat lähteneet viimeöisen pakkasen pureman jälkeen pois. Minun mielestäni hevosen tuoksu on hyvä, mutta hajuvesi ja hiki haisevat pahalle. Kyselin Paheelta, mikä tänään tuntuisi hyvälle. Kova piikkisuka taisi olla viho viimeinen asia. Pehmeä harja ja pehmeä kumisuka taisivat olla mukavia ja rauhoittavia kokemuksia. Kuitenkin Paheen harjaksen sain harjata punaisella piikkisukalla. En osaa, kuin aivan, aivan pintaa raapaisemalla lukea hevosen elekieltä. Koiria ymmärrän ehkä rahtusen paremmin.

Menimme tutulle metsälenkille ja olen elänyt siinä käsityksessä, että liplattava järvi olisi Hormajärvi. Näin ei suinkaan ole, vaan se on Lohjanjärvi. En tiennytkään, että se ulottuu aivan Paloniemeen asti. Siinä oli pieni laineilu. Vastaavanlainen, kuin olisi puhaltanut kuumaa kahvia jäähdyttääkseen sitä. Teimme joitakin kehonhallinta-asioita ja sain pidettyä tasapainoni hyvin hallinnassa. Kohdallani siis alkaa edistystä tapahtumaan. En pitänyt "kauhukahvasta" kiinni, vaan ohjaksista, joskin rahtusen verran sain hakea omaa tasapainoani. Minä luotan Paheeseen ja Pahe minuun. Hevosen kävelyrytmi tuntui hyvälle. Paheen selkälihasten liike välittyi minuun ja minulla oli tärkeää vain pysyä hevosen liikkeissä mukana. Se oli mukava tunne. Vaikean ylämäenkin sain, kuin sainkin pidettyä itsessäni tasapainon. En istunut kertaakaan vinossa hevosen selässä enkä oikeastaan kertaakaan korjannut istuma-asentoani siinä. Minusta tämän kertainen ratsastusterapiatunti tuntui erityisen hyvälle taas. Ensi kerralla menemme erityiselle kentälle harjoittelemaan ohjien käyttöä ja pysäyttämään sekä laittamaan liikkeelle hevosta. Saapa nähdä, miten se sitten ottaa sujuakseen. Tärkeintä kuitenkin on se, että luottaa itseensä ja hevoseen.