2. tunti

Puhuin terapeutin kanssa siitä, miten minua on ottanut aivoon monenlaiset asiat, jotka liittyvät ihmisiin ja ihmisten käytökseen. Minua esimerkiksi ärsyttää se, että liikenteessä törttöillään, miten sattuu, kaupassa tökitään minua kärryllä takapuoleen, asioilla ihmiset hengittävät niskaani, kauppojen, virastojen ja pankkien liian pitkät jonot, mölyävät ja päätään aukovat teinit, huutavat lapset ja monet muutkin asiat. Osa asioista minulla juontuu koulukiusaamiseen, koska silloin toiset lapset ja nuoret nipistelivät ja läpsivät minua, veivät minun omaisuuttani, räkivät päälleni, heittelivät kuminpaloja, tönivät luokassa pulpettini kumoon, tyhjensivät reppuni taksiin tai bussiin, tai nakkelivat minua ruusupuskaan. Onneksi kuitenkin ysiluokalla tilanne meni toisin päin. Minäkin aloin nakkelemaan kiusaajiani ruusupuskaan ja jopa saatoin livauttaa nyrkillä tai avokämmenellä jotakin ihmistä päin näköä, että joutui menemään näyttämään lärviänsä terveyskeskukseen. Nykyisellään minulla on aika usein tilanteita, joissa saatan olla melko arvaamaton. Kun on tunteet pinnassa, niin sitä ei ajattele, mitä voi toiselle ihmiselle tehdä. Tähän asti minulla on säilynyt pinna, vaikka minulla on mennyt ihmismassassa kädet nyrkkiin. Minun ei kannata vain pelätä ja odottaa sitä päivää koska jotain todella tapahtuu. Silloin minä voin ainakin ottaa ja livauttaa ihmistä päin näköä äkkiarvaamatta vaikkapa ruuhkaisessa kassajonossa kaupassa tai että voin naarmia kotiavaimellani jonkun auton nokkapeltiä, jos autoilija ei osaa lukea esimerkiksi liikennemerkkiä silloin, kun autoilijalla on väistämisvelvollisuus. Eilenkin minua ärsytti, kun pyörällä poukkoileva teiniangstaaja ei osannut oikein noudattaa liikennesääntöjä ja huusin hänelle kaikkia törkeyksiä, mutta niin hänkin huuteli minulle. Siinä olisi voinut tapahtua jotain sellaista, mitä ei olisi ehkä äkkiarvaamatta osannut odottaa. Minä olisin voinut ajaa täysillä hänen ohitseen, pysäyttää pyörän ja jäädä odottamaan vähän matkan päähän valmiina kunnon kissatappeluun ja olisin tapellut niin kauan, että olisin saanut sen teiniangstaajaan maahan. Toisaalta, se olisi ehkä tipahtanutkin minun parilla nyrkin iskulla maahan, jos niinkseen olisi ollut tarvetta tapella. Kerroin terapeutille, että minulla on sisäistä vihaa niin paljon, että en osaa aina hallita tunteitani ja impulssejani.

Hevonen rauhoittaa minua. Hevosen kanssa ei edes saa olla vihainen. Ainoastaan hevoselle pitää olla tomera. Hevonen vaistoaa, koska ihminen on vihainen tai jännittynyt. Tänään minusta oli myös mukava taas puuhastella Paheen kanssa kaiken näköistä. Sain rapsuttaa, silittää ja halata Pahetta. Siihen Pahe vastasi hörähtämällä, kun aloin harjaamaan kumisukalla Pahetta. Varmasti Pahe nauttii siitä, kun irtokarvaa saa pois kutiamasta iholta. Puuhastelun yhteydessä minulla oli jäädä varpaat Paheen kavion alle. Se olisi voinut sattua, sillä minulla oli jalassa ainoastaan lenkkitossut eikä minkäänlaisia kumisaappaita. Eniten pelkäsin, että Pahe saattaisi potkaista, mutta kuitenkaan terapiahevonen ei yleensä potkaise.

Hevosista opin lisää sitäkin, että laumassa saa olla vain yksi ori ja se on yleensä johtaja, ellen nyt väärin muista. Tamma saattaa tehdä pisut eri puolelle karsinaa kiima-aikana, mihin se yleensä normaalina aikana tekisi pisut. Oriit ruunataan siksi, että laumassa ei tule kilpailua tammasta. Silloin oriit saattaisivat vain huutaa, purra ja potkia kilpailijoitaan tai jopa ihmistä. Ruuna ja ori voivat tulla hyvinkin toimeen, mutta kuitenkaan kahta oria ei saa laittaa samaan laumaan, sillä kummatkin saattavat kilpailla jo laumassa olevasta tammasta. Myös opin sen, että hevoset eivät viihdy tiloissa, joissa on yli 10 astetta lämmintä. Niille tulee helposti kuuma silloin.

Hevoset tarvitsevat paljon suolaa. Niinpä niillä on karsinassa tai laitumella sellaisia isokokoisia ja kovia nuolukiviä, joissa on suolaa. Se voi olla joko jotain tavanomaisen kaltaista suolaa taikka sitten on olemassa sellaista vuorisuolaa. En muista tarkkaan sen punaisen suolan nimeä. Joskus hevoselle voidaan lisätä ruokaan karkeata merisuolaa, jos hevonen ei pidä nuolukivestä tai että hevonen ei muutoin käyttäisi suolaa. Toisaalta, hevosetkin ovat yksilöitä. Toiset tarvitsevat enemmän suolaa, kuin toiset. Hevoset voivat hikoilla aika paljon, niin se suolan tarve voi olla kova.

Tänään olin metsässä Paheen ja terapeuttini kanssa. Minulle tehtiin selväksi, että vaikka hevonen kiipeäisi seinää pitkin ylös, niin ihminen pysyy hevosen selässä hyvin. Minua aluksi pelotti, etten osaa hallita kehoani ylä- ja alamäissä. Kun mentiin ylös, niin minun piti nojata eteenpäin ja kun mentiin vastaavasti alas, niin minun piti nojata taaksepäin. Minusta oli aika jännittävää olla hevosen selässä niin korkealla, kun puiden oksatkin jotkut saattoivat osua kasvoilleni. Sillä polulla ei ole vielä kukaan mennyt, niin sain hämähäkin seitit kasvoilleni. Se oli kyllä jonkinverran inhottavan tuntuista. Minulla ja Paheella meni varsin mukavasti siellä metsälenkillä. Pystyin hallitsemaan kehoani aika hyvin niissä erilaisissa mäennyppylöissä. Hevonen on oiva apu oman kehon hallinnassa, jos tuntee, että on vaikeaa hallita kehoaan taikka tuntee, että keho on irrallaan omasta sielusta, niin hevosen avulla jotenkin pystyy palautumaan omaan kehoonsa. Minua jonkinverran myös pelotti se, että voin pudota uudestaan Paheen selästä, mutta onneksi sellaista ei sattunut tällä kertaa: Minä luotan Paheeseen ja Pahe minuun. Se on sitten sen hevosen kanssa helppoa mennä sitten.

Metsämatkalla katselimme terapeutin kanssa tyyntä Hormajärveä ja kuinka puut alkavat pikkuhiljaa vaihtamaan väriään syysloistoon. Sitä oli mukavaa katsella korkealta hevosen selästä. Maisemat näyttivät ihan erilaiselta Paheen selästä katsottuna, miltä se olisi näyttänyt maasta käsin katsottuna.

Joskus minä saan opetella, kuinka ohjaksista pysäytetään hevonen, miten hevonen kääntyy tiettyyn suuntaan ja millä tavalla sitä itse hallitsee hevosta. Toisaalta, tänään siinä alkutilanteessa minusta tuntui, etten hallitse Pahetta. Pahe vei minua omilla asioillaan ihan kuusi nolla. Tiedän kyllä, että ihmisen täytyy olla hevoselle auktoriteetti, mutta ihan vielä en osaa sitä. Pahe tuntui taluttaneen minua enemmän, kuin minä Pahetta. Kyllä minä kuitenkin vielä opin monet salat hevosesta ja erityisesti terapiahevosestani Paheesta. :)